Selvitystöitä luonnon hyväksi

Luontoselvittäjän toimisto sijaitsee metsän keskellä

Tuulipuistojen rakennusvaihetta edeltää säntillinen luontoselvitys, jossa kartoitetaan hankealueen luonnonarvoja muun muassa luontotyyppiin ja lajistoon liittyen. Mutta millaista työ käytännössä on? Lähdimme luontoselvittäjän matkaan katsomaan, mitä kaikkea selvityspäivät pitävät sisällään.

Lokakuinen aamu vasta valkenee, kun parkkeeraamme biologi Vesa Hyyryläisen kanssa auton Vaalassa sijaitsevan Ruunasalmensuon kupeeseen. Vaalan tuulipuistohankkeen luontoselvityksissä on edetty lintujen syysmuuton tarkkailuun, jonka Hyyryläinen on ottanut vastuulleen. Aiemmin tänä vuonna on jo tutkittu muun muassa alueen lepakko- ja liito-oravatilannetta sekä lumijälkiä.

Vesa Hyyryläinen

  • Eläköitynyt biologi ja luokanopettaja, joka tekee yrityksensä kautta mm. luontoselvityksiä ja vetää lintu-, kasvi- ja hyöteiskursseja sekä luontoretkiä Kainuussa.
  • Innokas luonnonsuojelija, aktiivinen rengastaja ja Sääksisäätiön varapuheenjohtaja.
  • Laulaa Eino Leinon runoutta tulkitsevassa Panleino-kvartetissa.

Hyyryläinen nappaa auton takakontista mukaansa lintujen muuttoseurannan kannalta keskeisiä työvälineitä, kuten kiikarit, kaukoputken, paikantimen ja kompassin. Eväitä ei sovi unohtaa, sillä havainnointipäivät venyvät usein pitkiksi. Mukaan lähtee myös lintuharrastajille tuttu seipiö eli tukikeppi, jonka päähän kiinnitetään kiikarit.

– Tämä on suomalainen keksintö, todella kätevä vempain. Helpottaa kiikarointia huomattavasti, kun kädet voivat olla rennosti alhaalla sen sijaan, että ne pitelisivät kiikareita silmien korkeudella, Hyyryläinen kehuu.

Kun kaikki tarpeellinen on pakattu mukaan, lähdemme kulkemaan kohti lumisen suoaukean reunaa. Sieltä löytyy Hyyryläisen mukaan hyvä staiji- eli havaintopaikka, josta näkee tarkasteltavan alueen kohtalaisen hyvin. Rämpiessämme staijipaikalle kokenut biologi arvioi metsän tilaa.

– Tämä on tämmöistä talousmetsää. Usein näitä hankkeita halutaan rakentaa juuri tällaisille alueille. Ehkä koetaan, että talousmetsät voidaan helpommin valjastaa tuulivoiman käyttöön, Hyyryläinen pohtii.

Kuljettuamme jonkin aikaa syvemmälle metsään eteemme avautuu suo, jonka reunamille jäämme passiin. Hyyryläinen nappaa kompassin käteensä ja piirtää lumen peittämään maahan ilmansuunnat.

– Tästä on helppo katsoa, mihin päin linnut ovat matkalla.

Kun lunta ei ole apuna, hän kertoo askartelevansa ristin lähistöltä löytyvistä kepeistä. Kompassi on oltava aina mukana, koska lintujen muuttoselvitystä tehtäessä on tärkeää saada selville niiden lentosuunnat.

Tarkkoja näkö- ja kuulohavaintoja

Hyyryläinen avaa rutinoituneesti kännykästään maastokartta-applikaation ja merkitsee paikan muistiin. Sitten hän kaivaa repustaan havaintopaperin ja kirjaa sivun yläreunaan staijipaikan tarkat koordinaatit, senhetkisen säätilan ja havainnoijien nimet.

Päivän aikana paperille kerätään yksityiskohtaisesti kaikki havainnot alueella tiettyyn aikaan nähdyistä tai kuulluista lintulajeista, niiden määrästä, sukupuolesta sekä lentosuunnasta ja -korkeudesta.

– Tässä työssä täytyy olla tarkkana ja myös kuulostella, minkä lajien ääniä ympäriltä kuuluu, Hyyryläinen kertoo.

Keskustelumme keskeytyykin aamun aikana usein, kun Hyyryläinen kuulee urpiaisten ääntelyä jostain havainnointialueen lähettyviltä, hoksaa puun latvassa jököttävän metson tai arvioi ohi lehahtavan räkättirastasparven kokoa. Silloin alkaa kynä sauhuta, ja paperille ilmestyy ulkopuolisen silmin kryptisiä muistiinpanoja.

– Tähän aikaan lintujen muuttoliike on jo paljon vaisumpaa kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin yksi sivu täyttyi nopeasti monesta eri lajihavainnosta, mutta nyt lajeja näyttää olevan vähemmän paikalla.

Hyyryläinen kertoo vaihtavansa staijipaikkaa useasti aina yhden selvitysjakson aikana, jotta koko alueen muuttohavainnot tulee kirjattua paperille mahdollisimman tarkasti. Yhden selvityspäivän aikana hän kuitenkin pysyy samalla stajipaikalla, ja siirtyy vasta seuraavana päivänä toisaalle. Tällöin havainnot tarjoavat kaikista kattavinta tietoa lintujen syysmuutosta.

Muuttoselvitystä tekevät luontoselvittäjät voivat seurata lintujen liikkeitä myös nosturista käsin, jolloin havainnointi voidaan suorittaa yhdestä paikasta koko selvitysjakson ajan. Hyyryläinen ei kuitenkaan ole vaatinut tämän hankkeen kohdalla nostureiden toimittamista selvitysalueelle, vaan turvautuu ahkeraan staijipaikan vaihtoon.

– Ehkä mä olen niin kivikauden ukko, etten ole niitä käyttänyt, hän vitsailee.

– Useimmilla tarkkailualueilla on kuitenkin korkeita maastonkohtia, joilta on hyvä näkyvvyys.

Vesa Hyyryläinen käyttää lintujen syysmuuton tarkkailussa apuvälineinään muun muassa kaukoputkea ja kiikareita.

Hyyryläinen kertoo olleensa kiinnostunut luonnosta jo pikkupojasta lähtien. Etenkin hyönteiset ja linnut ovat lähellä hänen sydäntään.

– Penskana pyydystin esimerkiksi perhosia ja tutkin niitä suurella innolla. Olin niistä ihan lumoutunut.

Luontoselvitystöihin hän ajautui sattuman kautta muutettuaan Kainuuseen. Ennen sitä Hyyryläinen oli tehnyt pitkän uran niin luokanopettajana kuin opettajankoulutuksen parissa useassa yliopistossa, ja vetänyt myös ekologian kursseja Lammin biologisella asemalla.

– Kymmenisen vuotta sitten niitä yhteydenottoja alkoi tulla. Perustin sitten luonto- ja kulttuuriyritykseni Paltamo Pandionin, jonka kautta rupesin tekemään myös näitä selvitystöitä, hän muistelee.

Useat yritykset ovat olleet harjaantuneeseen mieheen yhteydessä etsiessään hankkeilleen pätevää luontoselvittäjää. Hyyryläisen mukaan on äärimmäisen tärkeää, että selvitystyötä tekevä on kokenut metsässä liikkuja ja tuntee eri alueiden lajistoa ja kasvistoa hyvin.

– Miten sitä pärjäisi vaikka tässä muuttoselvityksen tekemisessä, jos ei tunne lintuja? Havaintojen on oltava tarkkoja ja luotettavia.

Luontoselvityksissä tehdyt havainnot vaikuttavat hankkeisiin monin tavoin

Tarkkuutta luontoselvittäjän työ tosiaan vaatii. Havainnot nimittäin vaikuttavat esimerkiksi hankealueelle kaavailtujen tuulimyllyjen määrään ja sijaintiin sekä sähkölinjojen reitteihin.

Tuulivoimayhtiöiden alkuperäisiä suunnitelmia muokkaavat muun muassa soidinalueiden, tiettyjen eläinten ja rauhoitettujen kasvilajien esiintyminen hankealueella. Myös lintujen lentoradoilla on suuri merkitys tuulipuistojen toteutuksen kannalta.

– Yhdessä tuulivoimaprojektissa seurasin kahta satelliittipaikantimilla varustettua sääkseä ja huomasin, että toisen lentorata meni selvästi päällekkäin sellaisen kohdan kanssa, jonne oli ajateltu rakentaa voimala. Kun tämä kävi ilmi, sitä ei rakennettukaan. Että tällaisia suoria ratkaisuja voidaan näiden seurantojen avulla saada aikaan, Hyyryläinen kertoo.

Jo eläköitynyt biologi tekee edelleen luontoselvityksiä, sillä hän haluaa olla vaikuttamassa hankkeiden kestävään toteutukseen. Toki työn toteutustapa vetää Hyyryläistä myös puoleensa. Vaikka luontoselvityksiä pääsee tekemään myös elokuun lämmössä, ei lokakuun tuulinen aamu näytä hätkähdyttävän kokenutta eränkävijää.

– Luonnossa liikkumista ei voita mikään!


Mikä luontoselvitys?

Tuulivoimahankkeita edeltää aina laaja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), jonka tarkoituksena on varmistaa, että suunnitellun hankkeen ympäristövaikutukset – kuten melu- ja maisemahaitat sekä viihtyvyys- ja luontovaikutukset – selvitetään riittävällä tarkkuudella. YVA-menettelyssä pyritään lisäksi osallistamaan paikallisia ja lisäämään tietoisuutta hankkeesta muun muassa asukaskyselyjen avulla.

YVA-menettelyyn kuuluvissa luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa hankkeiden vaikutuksia maaperään, vesistöihin, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Selvitysten tavoitteena on löytää ratkaisuja siihen, miten hanke voidaan toteuttaa mahdollisimman kestävästi.

YVA-selostuksen valmistuttua hankekaavoja muokataan tarpeen mukaan esimerkiksi poistamalla tai siirtämällä turbiinien paikkoja.