Pudasjärven Pilikkiviikko tarjosi uusia kokemuksia
Osallistuimme kesällä Pudasjärvellä järjestettäviin Kesäpilikin MM-kilpailuihin, jota myös sponsoroimme. Yksi työntekijöistämme pääsi kisaamaan mitalisijoista, joskin tänä vuonna ne menivät muille osanottajille.
Suomen suvi helli kalastajia, jotka osallistuivat heinäkuussa Pudasjärvellä pidettyihin Kesäpilikin MM-kisoihin. Tapahtumaa on järjestetty jo usean vuosikymmenen ajan Havulan rannalla. Kisojen aikana on saavutettu mainetta ja kunniaa paitsi kesäpilkkimisen, myös maailmanennätysten merkeissä, kun kisojen 10-vuotistempauksessa pilkittiin yhtäjaksoisesti 144 tunnin ajan.
Tänä kesänä vastaavanlaista tempausta ei järjestetty, vaan pilkkijät kisasivat totuttuun tapaan toisiaan vastaan. Voiton vei vaasalainen Janne Valtari, joka kiskoi finaalissa kalasaalista yhteensä 740 gramman edestä.
Myös Winda Energy osallistui sponsoroimaansa tapahtumaan kolmen kisaajan voimin, kun hallinnollinen koordinaattorimme Silja Huhtaluoma, ympäristöasiantuntijamme Joona Koskinen sekä harjoittelijamme Matti Viitanen lähtivät kokeilemaan kalaonneaan Pudasjärvelle.
Winda Energyä edustivat kisoissa Joona Koskinen (vas.), Matti Viitanen sekä Silja Huhtaluoma.
Kesäpilkkiminen oli Koskiselle entuudestaan tuttua puuhaa, mutta Huhtaluomalle ja Viitaselle täysin uusi kokemus.
– Tosin aiemmin olen pilkkinyt lähinnä laiturinnokasta, joten jotain uutta tämä kilpailu kyllä tarjosi, Koskinen huomauttaa.
Pilkkijät soudettiin nimittäin Pudasjärven pinnalla kelluville styrox-lautoille, joiden keskelle oli kairattu pilkin mentävä aukko. Yksi pilkkierä kesti kolme tuntia, jonka jälkeen kalasaalis punnittiin ja määriteltiin jatkoon päässeet kisaajat. Huhtaluoma taisteli tiensä pikkufinaalista finaaliin komealla kolmen kalan saaliillaan, jonka yhteispaino oli 156 grammaa.
– Nappasin karsinnoissa ainoan kalani ensimmäisen 15 minuutin sisällä, mikä lievitti jännitystä, ja pääsin suoraan sunnuntain pikkufinaaliin. Pikkufinaalissa nostin kolme pikkukalaa, ja pääsin sunnuntai-iltapäivän finaaliin. Siellä en tosin saanut yhtään saalista, mutta voinpahan kertoa kisanneeni kesäpilkin MM-finaalissa!
Huhtaluoma onnistui pilkkimään itsensä finaaliin. Kuvassa näkyy ahven, jonka hän sai saaliikseen karsinnoissa.
Kisoissa oli osanottajien mukaan välitön ja yhteisöllinen tunnelma. Kisaajat muun muassa neuvoivat toisiaan ja rupattelivat vierustovereidensa kanssa.
– Viereisen lautan Raimon kanssa keskustelimme muun muassa kalojen käsittelystä. Sain myös muilta neuvoja esimerkiksi pilkkiliikkeeni suhteen, jota he kuvailivat raivokkaaksi.
Tapahtumasta jäi Windan kisajoukkueelle hyvä mieli, ja ensi vuoden kisoja odotetaan jo innolla.
Kisaajat soudettiin järven pinnalla kelluville styrox-lautoille, joista käsin he pilkkivät kolmen tunnin ajan.
Luonnon monimuotoisuus halutaan turvata tuulivoimahankkeissa
Meille on tärkeää, että hankkeidemme kehityksessä pidetään huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Esimerkiksi lintujen elinolot pyritään huomioimaan hankkeidemme suunnittelussa hyvin. Tässä jutussa seuraamme tekopesän rakentamista Laulurämeen hankealueen lähelle, jonka tarkoituksena on tarjota sääksille vaihtoehtoinen pesäpaikka kauempana tuulipuistosta.
Aurinko kimaltelee hangen pinnalla lämpimänä kevätaamuna, kun saavumme Kalliokylän metsiin Kiuruvedellä. Olemme matkanneet tänne kokeneiden lintuharrastajien Vesa Hyyryläisen ja Heljä Pylvänäisen kanssa päästäksemme rakentamaan tekopesää sääksille.
Kaksikolle on kertynyt vuosikymmenten kokemus pesien rakentamisesta, sillä he ovat nikkaroineet niitä Kainuun alueelle jo vuodesta 2009 lähtien. Vaikka he rakentavat pesiä myös harrastusmielessä, saavat he lisäksi yhteydenottoja tuulivoimayhtiöiltä, jotka haluavat rakentaa hankealueidensa lähistölle niin kutsuttuja kompensaatiopesiä, joihin sääksien on mahdollista siirtyä.
Vesa Hyyryläinen ja Heljä Pylvänäinen ovat aktiivisia lintuharrastajia, joilla on vuosien kokemus muun muassa tekopesien rakentamisesta.
Yli 45 MW:n kokoiset tuulivoimahankkeet edellyttävät aina laajaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), jonka avulla selvitetään suunnitellun hankkeen vaikutuksia ympäristölle ja osallistetaan paikallisia hankkeen suunnitteluun. Menettely pitää sisällään muun muassa asukaskyselyitä ja kattavia luontoselvityksiä, joissa perehdytään tarkasti hankealueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin sekä paikalliseen eläimistöön ja linnustoon. Hankeyhtiön on otettava YVA-menettelyn tulokset huomioon tuulivoimapuiston suunnittelussa ja toteutuksessa.
Kiuruveden ja Pyhäjärven alueille kaavaillun Laulurämeen tuulivoimapuiston suunnittelussa on otettu YVA-menettelyn tulokset huomioon muun muassa sääksien osalta. Luontoselvityksissä havaittiin sääksenpesä muutaman kilometrin päässä hankealueesta, minkä takia päätimme rakennuttaa kaavaillun tuulivoimapuiston ulkopuolelle kaksi kompensaatiopesää. Vaikka luonnonpesän läheisyys ei laillisesti rajoitakaan tuulivoimarakentamista, haluamme varmistaa hankkeemme toteutuksen mahdollisimman kestävällä ja luontoa kunnioittavalla tavalla.
– Sääksihän on sellainen lintu, joka palaa yleensä samaan pesään etelästä tultuaan. Ne voivat kuitenkin vaihtaa paikkaa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, kertoo myös Sääksisäätiön varapuheenjohtajana toimiva Hyyryläinen.
Sääksisäätiö suosittelee asutun sääksenpesän ja rakennettavan tuulivoimalan väliseksi minimietäisyydeksi kahta kilometriä, jotta törmäysriski saadaan minimoitua. Suositus perustuu pesäpaikkoja ja pesiviä lintuja koskeviin laajoihin seurantatutkimuksiin. Jos kahden kilometrin suoja-alueen ulkopuolisella lähialueella tavataan pesiviä sääksiä, säätiö suosittelee hankeyhtiöitä rakennuttamaan kompensaatiopesiä kauemmas hankealueesta. Juuri näin olemme päättäneet tehdä muun muassa Laulurämeen hankkeessa.
Sääksien lentoratoja tarkkailemalla on mahdollista tehdä tuulivoimahankkeista lintujen kannalta turvallisempia.
Tuulivoimahankkeista voidaan tehdä sääksien ja muiden petolintujen kannalta turvallisempia myös seuraamalla niiden lentoreittejä. Koska linnut kulkevat usein samoja reittejä, voidaan tuulivoimapuistot suunnitella niiden lentoratoja kunnioittaen. Mikäli linnun lentoreitin havaitaan kulkevan hankealueen läpi, voidaan sen varrella sijaitsevia turbiineja joko siirtää tai poistaa kokonaan suunnitelmasta. Näin tehtiin muun muassa eräässä tuulivoimahankkeessa, jossa Hyyryläinen oli mukana asiantuntijana.
– Seurasimme satelliiteilla varustettujen sääksien lentoreittejä ja huomasimme, että eräs koiras kulki aina sellaisesta kohdasta, jonne oli ajateltu rakentaa turbiineja. Ne jätettiin sitten kokonaan pois suunnitelmista.
– Sitä vartenhan näitä tutkimuksia tehdään tuulivoimahankkeissa, että pyritään minimoimaan törmäysriski ja muut vaikutukset, joita tuulivoimasta voi linnuille aiheutua, Pylvänäinen lisää.
Luontoselvityksillä on siis todella suuri vaikutus hankesuunnitelmiin ja niiden toteutukseen, ja siksi ne tulee toteuttaa aina yhteistyössä osaavien asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijoiden apua hyödynnetään myös muun muassa kompensaatiopesien rakentamisessa, jollaista olemme saapuneet tekemään Kiuruvedelle. Ensiksi täytyy löytää sopiva puu, johon pesä voidaan rakentaa.
– Sääkset rakentavat pesänsä korkean ylismännyn latvaan, josta näkee joka puolelle hyvin, Hyyryläinen kertoo.
Kun sopiva puu löytyy, tarvomme sen juurelle pesänrakennusvälineiden kanssa, jotka on ladottu kookkaaseen pulkkaan. Mukaan on pakattu muun muassa kiipeilyvyö ja kaarikengät mäntyyn kapuamista varten, monenlaisia työkaluja moottorisahasta vesuriin sekä Pylvänäisen ja Hyyryläisen etukäteen rakentama kehikko, jonka päälle pesä rakennetaan.
– Moottorisahaa tarvitaan pesän tuki- ja lattiapuiden tekemiseen. Vesurilla taas kuoritaan sahattuja puun pätkiä, jotta ne eivät pääse lahoamaan, Hyyryläinen selittää.
Pesää koottaessa männyn runkoon kiinnitetään ensin kolmiopuut, joihin ruuvataan kiinni lattiapuut. Sitten pesäkehikko asetellaan niiden päälle ja täytetään muun muassa havuilla ja kuntalla.
Kaadetun puun tuoksu täyttää metsikön Hyyryläisen sahatessa ohuista kuusista pesän rakennustarpeita ja Pylvänäisen kuoriessa pölkyistä enimpiä kaarnoja. Kun alkuvalmistelut on saatu tehtyä, Hyyryläinen pukee ylleen kirvesmiehen vyön sekä kiipeilyvarusteet ja alkaa kavuta männyn latvaan. Ylös päästyään hän kiinnittää yhteen oksaan vinssin, jonka avulla pesätarvikkeet saadaan vedettyä ylös. Pylvänäinen kiskoo korkeuksiin ensin pesän tukipuut, jotka Hyyryläinen naulaa kiinni mäntyyn. Sitten ylös vinssataan kehikko, joka kiinnitetään tukipuihin ja täytetään kankaalla ja sahanpuruilla.
– Pesän voi täyttää myös metsästä kerätyllä kuntalla, mutta nyt toimme mukanamme sahanpurua, kun maa on vielä lumen peitossa, Pylvänäinen kertoo.
Tuulenpuuska saa männyn heilumaan puolelta toiselle, mutta se ei näytä haittavan puun latvassa operoivaa Hyyryläistä. Hän asettelee vielä kankaan pesän pohjalle ja kumoaa sahanpurupussin sen päälle, minkä jälkeen pesä on valmis uusia asukkaita varten. Kun apuvälineet on laskettu alas ja vinssi irrotettu oksasta, laskeutuu myös Hyyryläinen alas puusta.
– Tämän vuoden ensimmäinen pesä on nyt rakennettu!
Winda tekee monipuolista yhteistyötä hankealueidensa toimijoiden kanssa
Winda Energy pyrkii tukemaan hankealueidensa paikallisia toimijoita sekä hankekehitykseen että paikalliseen toimintaan liittyen. Hankekehityksen aikana työllistämme paikallisia tekijöitä esimerkiksi rakennustöihin ja luontoselvityksiin liittyen. Lisäksi tuemme paikallista toimintaa tukirahoitusten ja sponsorointien avulla, jotka toteutetaan aina korruptio- ja lahjonnanvastaisen ohjeistuksen mukaisesti.
Hanketta kehitettäessä paikalliset yhdistykset ja toimijat voivat hakea tukirahoitusta tai sponsorointia olemalla yhteydessä hankevastaavaan. Esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla Kannuksessa tuemme paikallista pesäpalloa sponsoroimalla Kannuksen Uraa.
Syksyllä tuulipuistojen avajaiskiertue toi windalaiset kivenheiton päähän Kannuksesta, minkä takia päätimme sopia pesäpallotreenit Kannuksen Uran kanssa. Pääsimme testaamaan, miten kansallislajin pelaaminen onnistuu Ura-aktiivien opastuksessa.
Roope Ypyä ja Hannu Annala opastivat windalaisia pesäpallon saloihin Kannuksen Uran kotikentällä.
On raikas syysaamu, kun Windan tiimi suuntaa kohti Kannuksen Uran kotiareenaa. Valmentajiksemme olemme saaneet Kannuksen Uran seuratoiminta-aktiivin ja markkinointivastaavan Hannu Annalan sekä B-pojissa pelaavan Roope Ypyän. He ovat luvanneet näyttää, miten palloa lyödään oikeaoppisesti.
Annalan mukaan tuulivoima on vaikuttanut positiivisesti paikalliseen urheilutoimintaan paitsi sponsorointien myös kaupungin saamien tuulivoimatulojen myötä.
– Kyllähän tuulivoima on antanut tälle kaupungille sen, että täällä on mahdollista muun muassa harrastaa.
Vaikka Kannuksessa pelataan muitakin lajeja, on pesäpallo paikallisille rakas laji. Annala kertoo, että parhaita hetkiä seuratoiminnan parissa ovat ne, kun lapset tulevat nykimään tuttua miestä hihasta Kannuksen Uran kotiotteluissa.
– Kerrankin istuin tuossa katsomon päädyssä, ja yksi pikkupoika tuli juttelemaan. Hän halusi ilmoittaa, että on sitten ensi vuonna Uran mies. Ja sisko tulee kuulemma perässä, hän muistelee nauraen.
Unihiekat silmistä aamutreenien avulla
Mutta miltä se Kannuksen Uran harrastustoiminta sitten näyttää? Sen saamme tuta seuraavaksi, kun Annala ja Ypyä pistävät meihin vauhtia.
Alkuverryttelyt takaavat, että aamu-unisimmatkin tiimiläiset saavat karistettua viimeisetkin unihiekat silmistään, ja kaikki ovat valmiita treenien ensimmäiseen harjoitukseen, kopitteluun. Pallot viuhuvat kentän poikki Annalan ohjeistaessa räpylän käyttöä.
– Ei kannata pitää räpylää pään kohdalla, vaan kopata pallot sivusta. Muuten voi käydä kasvoille huonosti.
Tuuli Pfeifer sai kutsun Kannuksen Uran naisten joukkueeseen lyötyään palloa hyvällä menestyksellä.
Siirrymme kopittelun jälkeen lyöntiharjoitusten pariin. 16-vuotias Ypyä toimii lukkarina ja neuvoo windalaisia mailan käsittelyssä. Vaikka Ypyä ei omissa peleissään olekaan lukkari, sujuu syöttäminen moitteettomasti.
– Viime kaudella olin siepparina laidassa tuossa rajan kohdilla, hän kertoo.
Kaikki osuvat palloon suhteellisen hyvällä menestyksellä, ja hyvien vikkien ansiosta jopa toimitusjohtaja Tuomas Hooli täräyttää pallon komeasti ilmaan muutaman hudin jälkeen. Paras suoritus kuitenkin nähdään, kun paikkatietoanalyytikkomme Tuuli Pfeifer astelee lyöntipaikalle. Hän mäjäyttää pallon lähestulkoon kentän toiselle puolelle, jolloin Annalakin yltyy kehumaan lyöntiä kentän reunalta.
– Kannuksen Uran naisissa olisi paikka vapaana tuollaiselle lyöjälle!
Uusiutuva energia tuo miljoonia kaupunkien ja kuntien kassaan
Tuulivoiman avulla pienetkin kaupungit ja kunnat voivat saada suuria taloudellisia voittoja. Puhtaan energian poikimat tulot voidaan investoida esimerkiksi tarpeellisiin rakennushankkeisiin.
Tuulivoima tuottaa paitsi puhdasta energiaa myös elinvoimaa kaupungeille ja kunnille, jotka hyötyvät etenkin tuulivoiman kautta saaduista kiinteistöverotuloista. Verohallinnon marraskuussa 2023 julkaiseman tiedotteen mukaan esimerkiksi Kannuksen kiinteistöverotuloista peräti 58,2 % koostuu tuulivoimasta. Se tarkoittaa, että tuulivoima tuottaa kaupungin kassaan yli 2 miljoonaa euroa. Kalajoella puolestaan tuuli- ja aurinkovoima yhdessä toivat kaupungille 3,7 miljoonaa euroa verotuloina.
Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö kertoo, että kaupunki haluaa tuulivoimasta saatujen verotulojen avulla kasvattaa elinvoimaisuuttaan. Kiinteistöverotulot on tarkoitus käyttää nimenomaan investointeihin eikä käyttötalouden menoihin.
– Halutaan jotain konkreettista, elinvoimaa edistävää veto- ja pitovoimaa tänne Kannukseen.
”Ilman tuulivoimasta saatuja kiinteistöverotuottoja emme olisi uskaltaneet lähteä investoimaan tähän kouluhankkeeseen”
Tällä hetkellä rakenteilla on uusi alakoulu, ja sen valmistuttua listalla ovat muun muassa varhaiskasvatuksen toimitilojen uusiminen sekä kirjaston rakentaminen.
– Ilman tuulivoimasta saatuja kiinteistöverotuottoja emme olisi uskaltaneet lähteä investoimaan tähän kouluhankkeeseen, joka on Kannuksen historian suurin yksittäinen investointikohde, Niinistö summaa.
Kaupungit ja kunnat hyötyvät tuulivoimasta myös muunlaisin tavoin. Niinistö korostaa etenkin sitä, miten tuulivoimayhtiöt näkyvät yhteisössä muun muassa harrastustoiminnan kautta. Yhtiöt voivat esimerkiksi sponsoroida urheiluseuroja tai tukea paikallisia hankkeita.
– Täällä on otettu hyvin vastaan tuulivoimayhtiöiden satsaukset harrastustoimintaan. On tärkeää, että yhtiöt näkyvät positiivisella tavalla ihmisten arjessa. Se osoittaa myös, että tuulivoima tuo monenlaista hyvää alueelle.
Tuulivoimahankkeet parantavat alueiden tiestöä huomattavasti, ja sen kunnosta pidetään huolta koko tuulipuiston elinkaaren ajan.
Kalajoen elinkeinojohtaja Miia Himanka puolestaan kertoo tuulivoiman suorista ja välillisistä vaikutuksista paikkakuntien elinkeinoelämään. Tuulivoimayhtiöt esimerkiksi työllistävät paikallisia rakennus- ja maansiirtourakoitsijoita ja kouluttavat ihmisiä huoltopisteidensä työntekijöiksi. Toisaalta tuulipuistojen rakennustyöt tuovat kaupunkeihin työntekijöitä myös muualta, mikä vilkastuttaa muun muassa majoitus- ja ravintolatoimintaa, päivittäistavarakauppaa ja muiden paikallisten palveluiden käyttöä.
– Vuonna 2022 Kalajoella rekisteröitiin reippaasti yli 10 000 tuulivoimarakentamisen mukanaan tuomaa ulkomaista yöpymistä, Himanka kertoo.
Lisäksi Himanka mainitsee tuulivoiman konkreettisia, paikallisesti näkyviä vaikutuksia, kuten tiestön paranemisen, metsienhoidon helpottumisen ja satamatoiminnan kehittymisen.
Sekä Himangan että Niinistön mukaan molemmilla kaupungeilla on hyvät ja tarkoin suunnitellut kriteerit tuulivoiman rakentamisen suhteen. Niitä noudattamalla tuulivoimaa voidaan rakentaa kaupunkeihin kestävällä tavalla.
”Nuoriso saattaa kommentoida tuulimyllyistä, että vihdoin täällä on edistystä.”
– Linjaukset ovat kyllä pitäneet hyvin ainakin täällä Kalajoella, Himanka toteaa.
Vaikka vastustaviakin mielipiteitä löytyy sekä Kannuksesta että Kalajoelta, ovat Himanka ja Niinistö panneet merkille etenkin nuorten positiivisen suhtautumisen tuulivoimaan.
– Kun paikallisten nuorten kanssa keskustelee, useimpien mielestä on todella hienoa, että Kalajoella on tuulivoimaa, Himanka sanoo.
– Nuoriso saattaa kommentoida tuulimyllyistä, että ”vihdoin täällä on edistystä!” Toisaalta jotkut eivät edes huomaa myllyjä, kun he ovat kasvaneet melkein koko ikänsä niiden lähellä, Niinistö huomauttaa.
Nyt myös tuulivoimaloiden komposiittijätettä voidaan uusiokäyttää
Tuulivoimaloiden osien kierrätys on ajankohtaista tuulivoimaloiden elinkaaren lopussa. Turbiinit sisältävät mm. metallia, muovia ja komposiitteja. Koska yli 90 % tuuliturbiineista koostuu metalleista, on niiden kierrätys suhteellisen helppoa Suomessa.
Esimerkiksi sähkökeskukset, konehuoneet ja elektroniikat on mahdollista kierrättää varaosina uusissa tuulivoimaloissa. Tuulivoimalat ovat olleet 80-95 % kierrätettäviä, mutta lavoista tulevaa jätettä on haastavampaa hyödyntää.
Kotimaista kehitystä
Tuuliturbiinin lavat ovat pääasiallisesti muovikomposiittia, eli esim. lasikuidulla lujitettua muovia. Ympäristöministeriön rahoittamassa ja Muoviteollisuuden vetämässä KiMuRa-hankeessa (Kierrätetty Murskattu Raaka-aine) onnistuttiin selvittämään ja hyödyntämään lapojen komposiittijätettä sementin tuotannossa. Ensimmäiset tuulimyllyjen lavat kierrätettiin onnistuneesti Suomessa keväällä 2022.
Kuusankoski Recycling prosessoi lavat ja kuljetti jätteen Finnsementille, joka käytti komposiittijätettä kotimaisen sementin tuotannossa. Sementin valmistus on energiaintensiivinen prosessi, jossa komposiittien rakenneosana käytettävät muovit korvasivat fossiilista polttoainetta. Tämä vähensi prosessin CO2-päästöjä merkittävästi.
Luontoselvittäjän toimisto sijaitsee metsän keskellä
Tuulipuistojen rakennusvaihetta edeltää säntillinen luontoselvitys, jossa kartoitetaan hankealueen luonnonarvoja muun muassa luontotyyppiin ja lajistoon liittyen. Mutta millaista työ käytännössä on? Lähdimme luontoselvittäjän matkaan katsomaan, mitä kaikkea selvityspäivät pitävät sisällään.
Lokakuinen aamu vasta valkenee, kun parkkeeraamme biologi Vesa Hyyryläisen kanssa auton Vaalassa sijaitsevan Ruunasalmensuon kupeeseen. Vaalan tuulipuistohankkeen luontoselvityksissä on edetty lintujen syysmuuton tarkkailuun, jonka Hyyryläinen on ottanut vastuulleen. Aiemmin tänä vuonna on jo tutkittu muun muassa alueen lepakko- ja liito-oravatilannetta sekä lumijälkiä.
Vesa Hyyryläinen
Eläköitynyt biologi ja luokanopettaja, joka tekee yrityksensä kautta mm. luontoselvityksiä ja vetää lintu-, kasvi- ja hyöteiskursseja sekä luontoretkiä Kainuussa.
Innokas luonnonsuojelija, aktiivinen rengastaja ja Sääksisäätiön varapuheenjohtaja.
Laulaa Eino Leinon runoutta tulkitsevassa Panleino-kvartetissa.
Hyyryläinen nappaa auton takakontista mukaansa lintujen muuttoseurannan kannalta keskeisiä työvälineitä, kuten kiikarit, kaukoputken, paikantimen ja kompassin. Eväitä ei sovi unohtaa, sillä havainnointipäivät venyvät usein pitkiksi. Mukaan lähtee myös lintuharrastajille tuttu seipiö eli tukikeppi, jonka päähän kiinnitetään kiikarit.
– Tämä on suomalainen keksintö, todella kätevä vempain. Helpottaa kiikarointia huomattavasti, kun kädet voivat olla rennosti alhaalla sen sijaan, että ne pitelisivät kiikareita silmien korkeudella, Hyyryläinen kehuu.
Kun kaikki tarpeellinen on pakattu mukaan, lähdemme kulkemaan kohti lumisen suoaukean reunaa. Sieltä löytyy Hyyryläisen mukaan hyvä staiji- eli havaintopaikka, josta näkee tarkasteltavan alueen kohtalaisen hyvin. Rämpiessämme staijipaikalle kokenut biologi arvioi metsän tilaa.
– Tämä on tämmöistä talousmetsää. Usein näitä hankkeita halutaan rakentaa juuri tällaisille alueille. Ehkä koetaan, että talousmetsät voidaan helpommin valjastaa tuulivoiman käyttöön, Hyyryläinen pohtii.
Kuljettuamme jonkin aikaa syvemmälle metsään eteemme avautuu suo, jonka reunamille jäämme passiin. Hyyryläinen nappaa kompassin käteensä ja piirtää lumen peittämään maahan ilmansuunnat.
– Tästä on helppo katsoa, mihin päin linnut ovat matkalla.
Kun lunta ei ole apuna, hän kertoo askartelevansa ristin lähistöltä löytyvistä kepeistä. Kompassi on oltava aina mukana, koska lintujen muuttoselvitystä tehtäessä on tärkeää saada selville niiden lentosuunnat.
Tarkkoja näkö- ja kuulohavaintoja
Hyyryläinen avaa rutinoituneesti kännykästään maastokartta-applikaation ja merkitsee paikan muistiin. Sitten hän kaivaa repustaan havaintopaperin ja kirjaa sivun yläreunaan staijipaikan tarkat koordinaatit, senhetkisen säätilan ja havainnoijien nimet.
Päivän aikana paperille kerätään yksityiskohtaisesti kaikki havainnot alueella tiettyyn aikaan nähdyistä tai kuulluista lintulajeista, niiden määrästä, sukupuolesta sekä lentosuunnasta ja -korkeudesta.
– Tässä työssä täytyy olla tarkkana ja myös kuulostella, minkä lajien ääniä ympäriltä kuuluu, Hyyryläinen kertoo.
Keskustelumme keskeytyykin aamun aikana usein, kun Hyyryläinen kuulee urpiaisten ääntelyä jostain havainnointialueen lähettyviltä, hoksaa puun latvassa jököttävän metson tai arvioi ohi lehahtavan räkättirastasparven kokoa. Silloin alkaa kynä sauhuta, ja paperille ilmestyy ulkopuolisen silmin kryptisiä muistiinpanoja.
– Tähän aikaan lintujen muuttoliike on jo paljon vaisumpaa kuin esimerkiksi kuukausi sitten. Silloin yksi sivu täyttyi nopeasti monesta eri lajihavainnosta, mutta nyt lajeja näyttää olevan vähemmän paikalla.
Hyyryläinen kertoo vaihtavansa staijipaikkaa useasti aina yhden selvitysjakson aikana, jotta koko alueen muuttohavainnot tulee kirjattua paperille mahdollisimman tarkasti. Yhden selvityspäivän aikana hän kuitenkin pysyy samalla stajipaikalla, ja siirtyy vasta seuraavana päivänä toisaalle. Tällöin havainnot tarjoavat kaikista kattavinta tietoa lintujen syysmuutosta.
Muuttoselvitystä tekevät luontoselvittäjät voivat seurata lintujen liikkeitä myös nosturista käsin, jolloin havainnointi voidaan suorittaa yhdestä paikasta koko selvitysjakson ajan. Hyyryläinen ei kuitenkaan ole vaatinut tämän hankkeen kohdalla nostureiden toimittamista selvitysalueelle, vaan turvautuu ahkeraan staijipaikan vaihtoon.
– Ehkä mä olen niin kivikauden ukko, etten ole niitä käyttänyt, hän vitsailee.
– Useimmilla tarkkailualueilla on kuitenkin korkeita maastonkohtia, joilta on hyvä näkyvvyys.
Vesa Hyyryläinen käyttää lintujen syysmuuton tarkkailussa apuvälineinään muun muassa kaukoputkea ja kiikareita.
Hyyryläinen kertoo olleensa kiinnostunut luonnosta jo pikkupojasta lähtien. Etenkin hyönteiset ja linnut ovat lähellä hänen sydäntään.
– Penskana pyydystin esimerkiksi perhosia ja tutkin niitä suurella innolla. Olin niistä ihan lumoutunut.
Luontoselvitystöihin hän ajautui sattuman kautta muutettuaan Kainuuseen. Ennen sitä Hyyryläinen oli tehnyt pitkän uran niin luokanopettajana kuin opettajankoulutuksen parissa useassa yliopistossa, ja vetänyt myös ekologian kursseja Lammin biologisella asemalla.
– Kymmenisen vuotta sitten niitä yhteydenottoja alkoi tulla. Perustin sitten luonto- ja kulttuuriyritykseni Paltamo Pandionin, jonka kautta rupesin tekemään myös näitä selvitystöitä, hän muistelee.
Useat yritykset ovat olleet harjaantuneeseen mieheen yhteydessä etsiessään hankkeilleen pätevää luontoselvittäjää. Hyyryläisen mukaan on äärimmäisen tärkeää, että selvitystyötä tekevä on kokenut metsässä liikkuja ja tuntee eri alueiden lajistoa ja kasvistoa hyvin.
– Miten sitä pärjäisi vaikka tässä muuttoselvityksen tekemisessä, jos ei tunne lintuja? Havaintojen on oltava tarkkoja ja luotettavia.
Luontoselvityksissä tehdyt havainnot vaikuttavat hankkeisiin monin tavoin
Tarkkuutta luontoselvittäjän työ tosiaan vaatii. Havainnot nimittäin vaikuttavat esimerkiksi hankealueelle kaavailtujen tuulimyllyjen määrään ja sijaintiin sekä sähkölinjojen reitteihin.
Tuulivoimayhtiöiden alkuperäisiä suunnitelmia muokkaavat muun muassa soidinalueiden, tiettyjen eläinten ja rauhoitettujen kasvilajien esiintyminen hankealueella. Myös lintujen lentoradoilla on suuri merkitys tuulipuistojen toteutuksen kannalta.
– Yhdessä tuulivoimaprojektissa seurasin kahta satelliittipaikantimilla varustettua sääkseä ja huomasin, että toisen lentorata meni selvästi päällekkäin sellaisen kohdan kanssa, jonne oli ajateltu rakentaa voimala. Kun tämä kävi ilmi, sitä ei rakennettukaan. Että tällaisia suoria ratkaisuja voidaan näiden seurantojen avulla saada aikaan, Hyyryläinen kertoo.
Jo eläköitynyt biologi tekee edelleen luontoselvityksiä, sillä hän haluaa olla vaikuttamassa hankkeiden kestävään toteutukseen. Toki työn toteutustapa vetää Hyyryläistä myös puoleensa. Vaikka luontoselvityksiä pääsee tekemään myös elokuun lämmössä, ei lokakuun tuulinen aamu näytä hätkähdyttävän kokenutta eränkävijää.
– Luonnossa liikkumista ei voita mikään!
Mikä luontoselvitys?
Tuulivoimahankkeita edeltää aina laaja ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA), jonka tarkoituksena on varmistaa, että suunnitellun hankkeen ympäristövaikutukset – kuten melu- ja maisemahaitat sekä viihtyvyys- ja luontovaikutukset – selvitetään riittävällä tarkkuudella. YVA-menettelyssä pyritään lisäksi osallistamaan paikallisia ja lisäämään tietoisuutta hankkeesta muun muassa asukaskyselyjen avulla.
YVA-menettelyyn kuuluvissa luontoselvityksissä tutkitaan muun muassa hankkeiden vaikutuksia maaperään, vesistöihin, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen. Selvitysten tavoitteena on löytää ratkaisuja siihen, miten hanke voidaan toteuttaa mahdollisimman kestävästi.
YVA-selostuksen valmistuttua hankekaavoja muokataan tarpeen mukaan esimerkiksi poistamalla tai siirtämällä turbiinien paikkoja.
