Pesänrakennuspuuhissa Kiuruvedellä

Luonnon monimuotoisuus halutaan turvata tuulivoimahankkeissa

Meille on tärkeää, että hankkeidemme kehityksessä pidetään huolta luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. Esimerkiksi lintujen elinolot pyritään huomioimaan hankkeidemme suunnittelussa hyvin. Tässä jutussa seuraamme tekopesän rakentamista Laulurämeen hankealueen lähelle, jonka tarkoituksena on tarjota sääksille vaihtoehtoinen pesäpaikka kauempana tuulipuistosta.

Aurinko kimaltelee hangen pinnalla lämpimänä kevätaamuna, kun saavumme Kalliokylän metsiin Kiuruvedellä. Olemme matkanneet tänne kokeneiden lintuharrastajien Vesa Hyyryläisen ja Heljä Pylvänäisen kanssa päästäksemme rakentamaan tekopesää sääksille.

Kaksikolle on kertynyt vuosikymmenten kokemus pesien rakentamisesta, sillä he ovat nikkaroineet niitä Kainuun alueelle jo vuodesta 2009 lähtien. Vaikka he rakentavat pesiä myös harrastusmielessä, saavat he lisäksi yhteydenottoja tuulivoimayhtiöiltä, jotka haluavat rakentaa hankealueidensa lähistölle niin kutsuttuja kompensaatiopesiä, joihin sääksien on mahdollista siirtyä.

Yli 45 MW:n kokoiset tuulivoimahankkeet edellyttävät aina laajaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (YVA), jonka avulla selvitetään suunnitellun hankkeen vaikutuksia ympäristölle ja osallistetaan paikallisia hankkeen suunnitteluun. Menettely pitää sisällään muun muassa asukaskyselyitä ja kattavia luontoselvityksiä, joissa perehdytään tarkasti hankealueen kasvillisuuteen ja luontotyyppeihin sekä paikalliseen eläimistöön ja linnustoon. Hankeyhtiön on otettava YVA-menettelyn tulokset huomioon tuulivoimapuiston suunnittelussa ja toteutuksessa.

Kiuruveden ja Pyhäjärven alueille kaavaillun Laulurämeen tuulivoimapuiston suunnittelussa on otettu YVA-menettelyn tulokset huomioon muun muassa sääksien osalta. Luontoselvityksissä havaittiin sääksenpesä muutaman kilometrin päässä hankealueesta, minkä takia päätimme rakennuttaa kaavaillun tuulivoimapuiston ulkopuolelle kaksi kompensaatiopesää. Vaikka luonnonpesän läheisyys ei laillisesti rajoitakaan tuulivoimarakentamista, haluamme varmistaa hankkeemme toteutuksen mahdollisimman kestävällä ja luontoa kunnioittavalla tavalla.

– Sääksihän on sellainen lintu, joka palaa yleensä samaan pesään etelästä tultuaan. Ne voivat kuitenkin vaihtaa paikkaa, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus, kertoo myös Sääksisäätiön varapuheenjohtajana toimiva Hyyryläinen.

Sääksisäätiö suosittelee asutun sääksenpesän ja rakennettavan tuulivoimalan väliseksi minimietäisyydeksi kahta kilometriä, jotta törmäysriski saadaan minimoitua. Suositus perustuu pesäpaikkoja ja pesiviä lintuja koskeviin laajoihin seurantatutkimuksiin. Jos kahden kilometrin suoja-alueen ulkopuolisella lähialueella tavataan pesiviä sääksiä, säätiö suosittelee hankeyhtiöitä rakennuttamaan kompensaatiopesiä kauemmas hankealueesta. Juuri näin olemme päättäneet tehdä muun muassa Laulurämeen hankkeessa.

Tuulivoimahankkeista voidaan tehdä sääksien ja muiden petolintujen kannalta turvallisempia myös seuraamalla niiden lentoreittejä. Koska linnut kulkevat usein samoja reittejä, voidaan tuulivoimapuistot suunnitella niiden lentoratoja kunnioittaen. Mikäli linnun lentoreitin havaitaan kulkevan hankealueen läpi, voidaan sen varrella sijaitsevia turbiineja joko siirtää tai poistaa kokonaan suunnitelmasta. Näin tehtiin muun muassa eräässä tuulivoimahankkeessa, jossa Hyyryläinen oli mukana asiantuntijana.

– Seurasimme satelliiteilla varustettujen sääksien lentoreittejä ja huomasimme, että eräs koiras kulki aina sellaisesta kohdasta, jonne oli ajateltu rakentaa turbiineja. Ne jätettiin sitten kokonaan pois suunnitelmista.

– Sitä vartenhan näitä tutkimuksia tehdään tuulivoimahankkeissa, että pyritään minimoimaan törmäysriski ja muut vaikutukset, joita tuulivoimasta voi linnuille aiheutua, Pylvänäinen lisää.

Luontoselvityksillä on siis todella suuri vaikutus hankesuunnitelmiin ja niiden toteutukseen, ja siksi ne tulee toteuttaa aina yhteistyössä osaavien asiantuntijoiden kanssa. Asiantuntijoiden apua hyödynnetään myös muun muassa kompensaatiopesien rakentamisessa, jollaista olemme saapuneet tekemään Kiuruvedelle. Ensiksi täytyy löytää sopiva puu, johon pesä voidaan rakentaa.

– Sääkset rakentavat pesänsä korkean ylismännyn latvaan, josta näkee joka puolelle hyvin, Hyyryläinen kertoo.

Kun sopiva puu löytyy, tarvomme sen juurelle pesänrakennusvälineiden kanssa, jotka on ladottu kookkaaseen pulkkaan. Mukaan on pakattu muun muassa kiipeilyvyö ja kaarikengät mäntyyn kapuamista varten, monenlaisia työkaluja moottorisahasta vesuriin sekä Pylvänäisen ja Hyyryläisen etukäteen rakentama kehikko, jonka päälle pesä rakennetaan.

– Moottorisahaa tarvitaan pesän tuki- ja lattiapuiden tekemiseen. Vesurilla taas kuoritaan sahattuja puun pätkiä, jotta ne eivät pääse lahoamaan, Hyyryläinen selittää.

Kaadetun puun tuoksu täyttää metsikön Hyyryläisen sahatessa ohuista kuusista pesän rakennustarpeita ja Pylvänäisen kuoriessa pölkyistä enimpiä kaarnoja. Kun alkuvalmistelut on saatu tehtyä, Hyyryläinen pukee ylleen kirvesmiehen vyön sekä kiipeilyvarusteet ja alkaa kavuta männyn latvaan. Ylös päästyään hän kiinnittää yhteen oksaan vinssin, jonka avulla pesätarvikkeet saadaan vedettyä ylös. Pylvänäinen kiskoo korkeuksiin ensin pesän tukipuut, jotka Hyyryläinen naulaa kiinni mäntyyn. Sitten ylös vinssataan kehikko, joka kiinnitetään tukipuihin ja täytetään kankaalla ja sahanpuruilla.

– Pesän voi täyttää myös metsästä kerätyllä kuntalla, mutta nyt toimme mukanamme sahanpurua, kun maa on vielä lumen peitossa, Pylvänäinen kertoo.

Tuulenpuuska saa männyn heilumaan puolelta toiselle, mutta se ei näytä haittavan puun latvassa operoivaa Hyyryläistä. Hän asettelee vielä kankaan pesän pohjalle ja kumoaa sahanpurupussin sen päälle, minkä jälkeen pesä on valmis uusia asukkaita varten. Kun apuvälineet on laskettu alas ja vinssi irrotettu oksasta, laskeutuu myös Hyyryläinen alas puusta.

– Tämän vuoden ensimmäinen pesä on nyt rakennettu!